Tervehdys!

Kirjoittelen blogissani kalareissuistani, kalastusvälineiden rakentelusta ja kaikenlaisista ajatuksistani kalastuksesta.

Blogin tarkoitus on kertoa kehityksestäni kalamiehenä, koska kalastus on jatkuvaa kokeilua ja uuden oppimista. Lisäksi haluan jakaa ohjeita ja vinkkejä kalastusvälineiden rakentelusta niille, joita aihe kiinnostaa.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Kalakukon valmistus

Kävin tänään taas pilkillä ja koska pientäkin ahventa tuli avannosta ja kaapista löytyi pekonia sekä ruisjauhoja päätin tehdä vaihteeksi kalakukon.

Resepti:
Täyte
20 kpl pieniä (20g-50g) ahvenia
2 siivua pekonia
Ruisjauhoja 
Yrttisuolaa

Taikina
2,5 dl vettä
1,5 dl vehnäjauhoja
n. 5 dl ruisjauhoja
25 g sulatettua voita
1 tl yrttisuolaa


Ensin nyljin ahvenet. Ennen nylkemistä kalojen yhteispaino oli n. 750 gr, nylkemisen jälkeen kalat painoivat yhteensä n. 300 gr. Suoritin nyljennän ns. alakautta, koska kalat olivat pieniä ja tapa tuntui näppärämmältä kuin selkäpuolelta. Selkäpuolelta nylkeminen taitaa sopia paremmin isommille ahvenille. 

Katkaisin pyrstön ja aukaisin kaulan sekä vatsan.














En tehnyt viiltoja selkäevien viereen vaan vedin nahat irti kiduskansien vierestä alakulmasta alkaen. Nahka lähti hyvin irti ilman viiltojakin, vain muutaman kerran pyrstönahka piti nyhtää erikseen irti.



























Katkaisin pään ja vedin sisälmykset ulos. Lopuksi vielä nykäisin jäljelle jääneet evät irti takaa eteenpäin. Niin kala oli valmis kukkoa varten. 














Sitten valmistin taikinan. Sulatin voin kattilassa ja sekoitin kaikki ainekset keskenään ja sain aikaan melko kiinteän taikinan. 














Kaulitsin taikinan keskeltä noin 1,5 cm paksuksi ja reunoilta ohuemmaksi. Ladoin ahvenet kerroksittain, kerrosten väliin lisäsin yrttisuolaa ja ruisjauhoja.














Kalojen päälle levitin pekonisiivut. 














Taittelin taikinan reunat täytteen päälle ja tasoitin saumat vedellä sivelemällä. Pinnan kuivasin ruisjauholla.














Sitten kukko uuniin 250 asteeseen noin puoleksitoista tunniksi, jotta pinta saisi hyvän ruskean värin. Tunnin uunissa oltuaan kukon alareunan halkeamista valui nesteitä ulos. Tein pikaisesti paikkaustaikinan vedestä sekä jauhoista ja tilkitsin raot umpeen. Paistoin vielä puolisen tuntia.

Käärin kukon folioon ja säädin uunin 125 asteeseen. Annoin kypsyä vielä neljä tuntia sekä puoli tuntia jälkilämmöllä. 

Täyte oli todella kypsää ja pehmeää. Ruotoja ja selkärankoja ei täytteen seasta tuntenut. Makua olisi kaivannut enemmän, ehkäpä reilummin suolaa, sekä pekonia kalakerrosten väliin. Kuori oli kiinteä, muttei sitkeä. Erittäin onnistunut ruoka monen tunnin odottelun päätteeksi.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Kalastusmuistoja vuodelta 2012

Siikaa onkimassa
Vuosi 2012 meni kalastuksen osalta melko nihkeästi. Muutaman kerran kävimme keväällä kaverin kanssa siikaa onkimassa. Näiltä reissuilta saaliiksi tuli vain yksi kaverin nappaama siika. Tosin eräällä siikareissulla madot vaihtuivat loppupäivästä lippoihin kun sattui haukien kututouhut kohdalle, saatiin mukavasti kiloisia haukia kyytiin.

Kesällä käytiin kerran järvellä melomassa jigiä heittämässä laihoin tuloksin. Pari ahventa ja kilonen hauki. Siinä kaikki. Syynä kalastusreissujen vähyyteen taisi olla ensimmäisen lapsen saaminen edellisvuonna ja kesällä uuden asunnon hankinta ja remontointi. Kyllähän sitä vaappuja tuli vuoltua samalla kun lapsi nukkui vieressä, mutta hieman siinä keskittyminen herpaantui, kun lapsi parahti itkuun ja vaati huomiota. Mutta kunhan se tuosta kasvaa, niin ehkäpä siitä vielä hyvä kalakaveri tulee isän kalareissuille.




Pilkkivavan rakentaminen

Pilkkivapa
 
Talvi saapui ja pillkikausi alkoi omalta kohdaltani joulun aikoihin. Pari reissua kalastelin mormyskalla pientä ja keskikokoista ahventa useita kiloja. Monien tuntien perkaamiset, nylkemiset, fileoinnit ja jauhelihojen jauhamiset käsimyllyllä alkoivat hieman tympiä, joten ajattelin tehdä yhden pilkkireissun kalastellen pelkällä tasapainopilkillä. Kokemukseni mukaan en saisi sillä kalan kalaa, pari pikkuhaukea olen joskus saanut.
Ahvensaalis mormyskalla

Päivä olikin yllätyksekseni suotuisa Linlon jäillä, kymmenisen mukavan kokoista ahventa nousi jäälle ja pilkkireppuun asti. Innostuin, että tästähän saisin jatkossakin mukavaa vaihtelua morreilla pilkkimiseen.

Vuosia oli jo mielessäni hautunut ajatus oman pilkkivavan rakentamisesta. Olin suunnitellut ja kuviakin nähnyt jonkinlaisesta puukapulasta, jossa siima kerittäisiin tappien ympärille eikä siinä ollut edes kunnollista vavankärkeä. Sellainen ei vain ollut sopinut suosimaani morrikalastukseen, jossa vavan piti olla herkkä ja kevyt. Mutta nytpä tarjoutui sopiva tilaisuus tehdä itse vapa, jolla voisin tasureita ja pystypilkkejä uitella. Tarkoitus oli rakentaa vapa, jossa olisi säilytyskotelo pilkeille ja metallilangasta väännetyt pidikkeet siiman kerimiseen.

Käytin vavan runkoon puuriman pätkiä, jotka olivat jääneet yli tehdessäni amppelinpidikkeitä. Riman paksuus oli 30 mm x 15 mm. Tarvitsin kolme pätkää: 27 cm (pohja), 16 cm (kansi) ja 14 cm (kärkiosa).

Aloitin työn kovertamalla pisimpään rimaan kourutaltalla kymmenen senttiä pitkän kourun noin pari senttiä riman päästä. Tein kourusta niin syvän kuin uskalsin puhkaisematta pohjaa. Riman toiseen päähän koversin matalan uran vavan kärjen upotusta varten. Lyhemmät rimat sahasin toisista päistään viistoon. Vavan kärjen taivuttelin polkupyörän pinnasta pyöreän haarukan muotoon ja pinnan päät taivutin 90 asteen kulmaan, jotta sain ne lyötyä lyhyempään rimaan kiinni.


Tämän jälkeen liimasin puuliimalla kärkiosan pitkään rimaan kiinni siten, että kärjen päät jäivät rimojen väliin piiloon.

Kun liimaus oli kuivunut veistin rimat ulkopuolelta pyöreäksi. Käytin puukkoa, raspia ja paria eri hiekkapaperia. Sitten väänsin toisesta polkupyörän pinnasta pidikkeen siimalle vavan alaosaan. Porasin vinon reiän kahvan läpi ja työnsin pidikkeen siitä läpi. Pinnan päät taivutin lähes 180 astetta, että saisin ne lyötyä kahvan toiselta puolelta puuhun kiinnin. Pinnan päitä kahvaan lyödessäni onnistuin halkaisemaan osan kahvasta. Sain korjattua vahingon liimaamalla.

Alapidikkeen ja kannen kiinnitys

Porasin ruuville reiän kansikappaleeseen ja ruuvasin kannen paikalleen kourun päälle. Naulasin vielä pienet naulat kärkikappaleeseen siiman varastointia varten.

Valmis pilkkivapa

Ei minulla mitään kokemusta tällaisen vavan käytöstä ole, mutta käytännössä sen näkee toimiiko se vai pitääkö sitä muokata vai rakentaa uusi. Mutta ajatus oli se, että siima on kuljetuksen ajan naulojen ympärillä, josta sitä syötetään avantoon haarukan kärjen välistä. Kun kala nappaa, siima keritään pinnoista väännettyjen pidikkeiden ympäri. Kun saalis on irroitettu, siima vapautetaan takaisin avantoon ja syötti on taas samassa tasossa kuin aiemminkin. Näin haarukkavapa kai käytännössä toimii, olen vain siitä joskus lueskellut..

Joitakin parannusehdotuksia jo tässä vaiheessa. Kotelo saisi ola tilavampi. Litteät pystypilkit sinne mahtuvat, mutteivät tasapainopilkit, joissa on muovipyrstö. Ja alakahvan siimapidikkeen kiinnitystapa pitäisi olla hellävaraisempi, ettei kahva halkeaisi. Ja naulat voisi korvata vaikka puutapeilla.

torstai 23. helmikuuta 2012

Katiskan rakentaminen

Päivitetty 26.1.2013

Pari vuotta sitten innostuin rakentelemaan oman katiskan. Päätin tehdä perusmallisen yksinieluisen pyydyksen mökillä käytettäväksi.

Katiskan piirustukset

Tarvittavat materiaalit:
- Kanaverkkoa n. 6 m.
- Galvanoitua rautalankaa: paksumpaa (3 mm:n paksuista) runkoa varten noin 20 m ja ohuempaa sitomiseen. 3 mm:n rautalankaa on mukava taivutella ja se tukee riittävästi katiskaa.
- Pihdit ja tongit rautalankojen katkaisemiseen ja taivutteluun. Peltisakset kanaverkon leikkaamiseen.
- Vasara ja ruuvipenkki rautalankalenkkien taivutteluun ja kiinni takomiseen.
Tarvikkeita katiskan rakentamiseen.
















Leikkasin kanaverkosta n. 3 m x 0,6 m kokoisen palan seinää varten ja siihen kaksi 3,5 m pitkää runkolankaa. Pujotin runkolangat verkon ylä- ja alareunaan niin, että runkolangat tulivat ulos kummastakin päästä noin 25 cm. Runkolankojen päihin taivutin lenkit. Nielun syvyydeksi tulee siis noin 20 cm, kun lenkin taivuttamiseen kuluu karkeasti 5 cm langan pituudesta. Pujottelin runkolangan kanaverkon silmistä melko harvakseltaan, jotta katiska olisi helpompaa taivuttaa muotoonsa.

Tein 7 kpl 65 cm:n mittaisia tukilankoja, joiden päihin taivutin lenkit. Kiinnitin tukilangat tasaisin välein runkolankojen väliin kuvan mukaisesti. Reunimmaiset tukilangat kiinnitin noin 10 cm:n päähän verkon reunasta. Taoin vasaralla ruuvipenkkiä vasten lenkit kiinni runkolankojen ympäri.
Katiskan seinä.
















Sitten taivutin katiskan sydämen muotoon (kansanperinteen mukaan paras malli katiskan muotoon löytyy saunan lauteilta, jossa vaimo on juuri istunut) ja kiinnitin runkolangat katiskan takaseinään puristamalla tongilla lenkit kiinni. Nielun ylä- ja alapuolelle kiinnitin tukilangat pitämään katiskan ja nielun muodossaan (ei kuvassa).
Katiska saa muotonsa.
















Tämän jälkeen leikkasin sopivat palat kanaverkosta katiskan pohjaksi ja katoksi. Käytin ohutta rautalankaa niiden kiinnittämiseksi paikoilleen.

Lisäksi tein aitaverkon (johdeaita, hännyste) kalojen ohjaamiseksi nieluun. Taivutin rautalangasta kehyksen ja kiinnitin noin metrin mittaisen kanaverkon siihen. Aidan runkolandat työnsin nielusta sisään ja kiinnitin ne katiskan takaseinään sekä pohjaan ja kattoon.
Katiska ja aitaverkko.
















Katiskan kattoon kiinnitin lenkin katiskan nostamista ja kantamista varten. Lopuksi tein pienen luukun katiskan yläkulmaan ja niin oli katiska valmis pyyntiin. Tyhjä mehupurkki vain narulla kiinni katiskaan, nielun leveyden säätö noin tulitikkuaskin pituiseksi ja heitto rantaveteen.
Luukku katiskan yläreunassa.
Valmis katiska.

Huomioita jatkokehittelyä varten:
- Katiska voisi olla hieman pienempi. Olisi helpompi kuljetella paikasta toiseen. Matalampaa katiskaa voisi käyttää mateen tai hauen pyyntiin matalemmista vesistä.
- Kanaverkon leikkaus kannattaisi tehdä niin, ettei jäisi teräviä piikkejä, jotka vahingoittavat kalastelijaa sekä pyydykseen joutuneita kaloja. Terävät piikit pitäisi taivutella huolella runkolankojen ympärille.
- Luukku voisi olla myös pohjassa, ettei tarvitsisi pyöritellä katiskaa ylösalaisin.

Ohjeet katiskan rakentamiseen löysin Markku Myllylän kirjasta Katiskapyynnin ABC vuodelta 1996.

torstai 26. tammikuuta 2012

Lippojen rakentelua

Talven kylminä ja pimeinä iltoina on mukava puuhastella kodin lämmössä ja rakennella omia kalastusvälineitä. Viime aikoina olen tutustunut lippojen rakenteluun.


Käyttämäni materiaalit yhden lipan tekemiseen::

  • 10-15 cm Mig hitsauslanka 0,8 mm runkolangaksi
  • Lipan lehti "Willow" ja siihen lenkki
  • Erilaisia helmiä 3-4 kpl
  • Runko-osa 1-2 kpl lipan painoksi
  • Uistinrengas, ei välttämätön
  • Kolmihaarakoukku VMC koko 6

Sitten vain taivuttelin pyöreäkärkisillä pihdeillä runkolangan toiseen päähän lenkin, jonka jälkeen lisäsin erilaiset osat runkolangalle. Alkupäähän lisäsin helmen tai jätin sen pois. Sitten lenkki, jossa oli kiinni lipan lehti. Sen perään yksi tai kaksi helmeä. Näiden jälkeen lisäsin painoksi kaksi lipan metallista runko-osaa. Lopuksi kiersin runkolangan loppupäähän toisen lenkin, johon pujotin uistinrenkaan ja koukun. Koukun voisi asentaa kiinteästi perälenkkiin ennen sen kiertämistä kiinni, mutta halusin tehdä koukun vaihdon helpoksi, jos tarvetta siihen tulisi.
Valmiita lippoja
Koska lipan lehtien saatavuus suomalaisista verkkokaupoista oli kovin hankalaa, päätin tehdä ne jatkossa itse. Muutenkin tuntui hieman tylsältä hankkia kaikki osat valmiina ja vaan kasata ne yhteen. Niinpä tein koeversion omanlaisesta lipasta.

Leikkasin pellistä lipan lehden, naputtelin sen hieman kourulle ja löin naulalla lehteen reiän. Rungon painoksi laitoin lyijypainon, jonka maalasin punertavaksi Revellin emalimaalilla. Lipan lehdenkin maalailin  samoilla maaleilla. Hieman mietitytti miten maali metallin pinnassa kestää kun keväällä lähtee sitä kalavesille uittamaan.

Sitten kasailin samalla periaatteella lipan kuin edellisetkin paitsi, että sujautin lipan lehden suoraan runkolankaan ilman lenkkiä.

Koeversio "Tonttu"
Keväällä jäiden lähdettyä nähdään miten lipat uivat.



Kalastusmuistoja vuodelta 2011

Viime vuosi oli kalastusharrastukseni kannalta hyvin suotuisa.

Heinäkuussa olin appiukon kanssa melomassa eräällä pienellä raaseporilaisella järvellä. Heittelimme lippaa ja jigiä sekä vedimme vaappua. Puolen päivän hiljaiselon jälkeen alkoi tapahtua, ahvenet ja hauet innostuivat syömään, tai ehkäpä vain löysimme hyvän kalapaikan ja sopivat ottivärit. Loppupäivästä vedin appiukon tekemää vaappua kanootin perässä kun siihen iski ennätysahven, painoa 950 grammaa, pituutta reilut 40 senttiä. Upea hetki! Kala päätyi savustuspönttöön, liha oli maukasta ja mehevää.

Ahven 950 g
Savustetut ahvenet










Elokuussa olimme viikonlopun appiukon ja hänen kaverinsa kanssa taas Raaseporissa, nyt hiemen isommalla järvellä. Meloimme ja kalastelimme. Ahventa ja haukea tuli leppoisaan tahtiin.Iltahämärissä ennen teltalle lähtöä iski hauki vetämääni vaappuun. Heti huomasin, että nyt rikkoutuu vanha parin kilon haukiennätys. Kymmenen minuutin väsyttelyn jälkeen saimme kalan kanoottiin. Painoa oli 5,8 kiloa, taas uusi ennätys! Kala annettiin rannalla majailevalle mökkiläiselle.

Hauki 5,8 kg
Lokakuussa olimme kaverini ja appiukon kanssa Inkoossa kuhaa jigailemassa. Olin ensimmäistä kertaa varsinaisesti kuhaa kalastamassa, enkä koskaan ollut sellaista edes vahingossa saanut. Tunnin, parin jigailun jälkeen sain elämäni ensimmäisen kuhan ja mitatkin täyttyivät. Päivän mittaan saatiin useita mittakuhia, sellaisia reilu neljäkymmentä senttisiä. Kotona veistelin kuhat fileeksi ja syksyn mittaan ne tuli paistetuksi paistinpannulla maukkaan rapsakoiksi herkkupaloiksi. Perkeistä syntyi mainio kalaliemi.

Elämäni ensimmäinen kuha