Katiskan rakentaminen

Päivitetty 26.1.2013

Pari vuotta sitten innostuin rakentelemaan oman katiskan. Päätin tehdä perusmallisen yksinieluisen pyydyksen mökillä käytettäväksi.

Katiskan piirustukset

Tarvittavat materiaalit:
- Kanaverkkoa n. 6 m.
- Galvanoitua rautalankaa: paksumpaa (3 mm:n paksuista) runkoa varten noin 20 m ja ohuempaa sitomiseen. 3 mm:n rautalankaa on mukava taivutella ja se tukee riittävästi katiskaa.
- Pihdit ja tongit rautalankojen katkaisemiseen ja taivutteluun. Peltisakset kanaverkon leikkaamiseen.
- Vasara ja ruuvipenkki rautalankalenkkien taivutteluun ja kiinni takomiseen.

Tarvikkeita katiskan rakentamiseen.

Leikkasin kanaverkosta n. 3 m x 0,6 m kokoisen palan seinää varten ja siihen kaksi 3,5 m pitkää runkolankaa. Pujotin runkolangat verkon ylä- ja alareunaan niin, että runkolangat tulivat ulos kummastakin päästä noin 25 cm. Runkolankojen päihin taivutin lenkit. Nielun syvyydeksi tulee siis noin 20 cm, kun lenkin taivuttamiseen kuluu karkeasti 5 cm langan pituudesta. Pujottelin runkolangan kanaverkon silmistä melko harvakseltaan, jotta katiska olisi helpompaa taivuttaa muotoonsa.

Tein 7 kpl 65 cm:n mittaisia tukilankoja, joiden päihin taivutin lenkit. Kiinnitin tukilangat tasaisin välein runkolankojen väliin kuvan mukaisesti. Reunimmaiset tukilangat kiinnitin noin 10 cm:n päähän verkon reunasta. Taoin vasaralla ruuvipenkkiä vasten lenkit kiinni runkolankojen ympäri.

Katiskan seinä.

Sitten taivutin katiskan sydämen muotoon (kansanperinteen mukaan paras malli katiskan muotoon löytyy saunan lauteilta, jossa vaimo on juuri istunut) ja kiinnitin runkolangat katiskan takaseinään puristamalla tongilla lenkit kiinni. Nielun ylä- ja alapuolelle kiinnitin tukilangat pitämään katiskan ja nielun muodossaan (ei kuvassa).

Katiska saa muotonsa.

Tämän jälkeen leikkasin sopivat palat kanaverkosta katiskan pohjaksi ja katoksi. Käytin ohutta rautalankaa niiden kiinnittämiseksi paikoilleen.

Lisäksi tein aitaverkon (johdeaita, hännyste) kalojen ohjaamiseksi nieluun. Taivutin rautalangasta kehyksen ja kiinnitin noin metrin mittaisen kanaverkon siihen. Aidan runkolandat työnsin nielusta sisään ja kiinnitin ne katiskan takaseinään sekä pohjaan ja kattoon.

Katiska ja aitaverkko.

Katiskan kattoon kiinnitin lenkin katiskan nostamista ja kantamista varten. Lopuksi tein pienen luukun katiskan yläkulmaan ja niin oli katiska valmis pyyntiin. Tyhjä mehupurkki vain narulla kiinni katiskaan, nielun leveyden säätö noin tulitikkuaskin pituiseksi ja heitto rantaveteen.

Luukku katiskan yläreunassa.

Valmis katiska.

Huomioita jatkokehittelyä varten:
- Katiska voisi olla hieman pienempi. Olisi helpompi kuljetella paikasta toiseen. Matalampaa katiskaa voisi käyttää mateen tai hauen pyyntiin matalemmista vesistä.
- Kanaverkon leikkaus kannattaisi tehdä niin, ettei jäisi teräviä piikkejä, jotka vahingoittavat kalastelijaa sekä pyydykseen joutuneita kaloja. Terävät piikit pitäisi taivutella huolella runkolankojen ympärille.
- Luukku voisi olla myös pohjassa, ettei tarvitsisi pyöritellä katiskaa ylösalaisin.

Ohjeet katiskan rakentamiseen löysin Markku Myllylän kirjasta Katiskapyynnin ABC vuodelta 1996.

Lippojen rakentelua

Talven kylminä ja pimeinä iltoina on mukava puuhastella kodin lämmössä ja rakennella omia kalastusvälineitä. Viime aikoina olen tutustunut lippojen rakenteluun.


Käyttämäni materiaalit yhden lipan tekemiseen::

• 10-15 cm Mig hitsauslanka 0,8 mm runkolangaksi
• Lipan lehti "Willow" ja siihen lenkki
• Erilaisia helmiä 3-4 kpl
• Runko-osa 1-2 kpl lipan painoksi
• Uistinrengas, ei välttämätön
• Kolmihaarakoukku VMC koko 6

Sitten vain taivuttelin pyöreäkärkisillä pihdeillä runkolangan toiseen päähän lenkin, jonka jälkeen lisäsin erilaiset osat runkolangalle. Alkupäähän lisäsin helmen tai jätin sen pois. Sitten lenkki, jossa oli kiinni lipan lehti. Sen perään yksi tai kaksi helmeä. Näiden jälkeen lisäsin painoksi kaksi lipan metallista runko-osaa. Lopuksi kiersin runkolangan loppupäähän toisen lenkin, johon pujotin uistinrenkaan ja koukun. Koukun voisi asentaa kiinteästi perälenkkiin ennen sen kiertämistä kiinni, mutta halusin tehdä koukun vaihdon helpoksi, jos tarvetta siihen tulisi.

Valmiita lippoja

Koska lipan lehtien saatavuus suomalaisista verkkokaupoista oli kovin hankalaa, päätin tehdä ne jatkossa itse. Muutenkin tuntui hieman tylsältä hankkia kaikki osat valmiina ja vaan kasata ne yhteen. Niinpä tein koeversion omanlaisesta lipasta.

Leikkasin pellistä lipan lehden, naputtelin sen hieman kourulle ja löin naulalla lehteen reiän. Rungon painoksi laitoin lyijypainon, jonka maalasin punertavaksi Revellin emalimaalilla. Lipan lehdenkin maalailin  samoilla maaleilla. Hieman mietitytti miten maali metallin pinnassa kestää kun keväällä lähtee sitä kalavesille uittamaan.

Sitten kasailin samalla periaatteella lipan kuin edellisetkin paitsi, että sujautin lipan lehden suoraan runkolankaan ilman lenkkiä.

Koeversio "Tonttu"

Keväällä jäiden lähdettyä nähdään miten lipat uivat.

Kalastusmuistoja vuodelta 2011

Viime vuosi oli kalastusharrastukseni kannalta hyvin suotuisa.

Heinäkuussa olin appiukon kanssa melomassa eräällä pienellä raaseporilaisella järvellä. Heittelimme lippaa ja jigiä sekä vedimme vaappua. Puolen päivän hiljaiselon jälkeen alkoi tapahtua, ahvenet ja hauet innostuivat syömään, tai ehkäpä vain löysimme hyvän kalapaikan ja sopivat ottivärit. Loppupäivästä vedin appiukon tekemää vaappua kanootin perässä kun siihen iski ennätysahven, painoa 950 grammaa, pituutta reilut 40 senttiä. Upea hetki! Kala päätyi savustuspönttöön, liha oli maukasta ja mehevää.

Ahven 950 g

Savustetut ahvenet

Elokuussa olimme viikonlopun appiukon ja hänen kaverinsa kanssa taas Raaseporissa, nyt hiemen isommalla järvellä. Meloimme ja kalastelimme. Ahventa ja haukea tuli leppoisaan tahtiin.Iltahämärissä ennen teltalle lähtöä iski hauki vetämääni vaappuun. Heti huomasin, että nyt rikkoutuu vanha parin kilon haukiennätys. Kymmenen minuutin väsyttelyn jälkeen saimme kalan kanoottiin. Painoa oli 5,8 kiloa, taas uusi ennätys! Kala annettiin rannalla majailevalle mökkiläiselle.

Hauki 5,8 kg

Lokakuussa olimme kaverini ja appiukon kanssa Inkoossa kuhaa jigailemassa. Olin ensimmäistä kertaa varsinaisesti kuhaa kalastamassa, enkä koskaan ollut sellaista edes vahingossa saanut. Tunnin, parin jigailun jälkeen sain elämäni ensimmäisen kuhan ja mitatkin täyttyivät. Päivän mittaan saatiin useita mittakuhia, sellaisia reilu neljäkymmentä senttisiä. Kotona veistelin kuhat fileeksi ja syksyn mittaan ne tuli paistetuksi paistinpannulla maukkaan rapsakoiksi herkkupaloiksi. Perkeistä syntyi mainio kalaliemi.

Elämäni ensimmäinen kuha