Tervehdys!

Kirjoittelen blogissani kalareissuistani, kalastusvälineiden rakentelusta ja kaikenlaisista ajatuksistani kalastuksesta.

Blogin tarkoitus on kertoa kehityksestäni kalamiehenä, koska kalastus on jatkuvaa kokeilua ja uuden oppimista. Lisäksi haluan jakaa ohjeita ja vinkkejä kalastusvälineiden rakentelusta niille, joita aihe kiinnostaa.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Kalakukon valmistus

Kävin tänään taas pilkillä ja koska pientäkin ahventa tuli avannosta ja kaapista löytyi pekonia sekä ruisjauhoja päätin tehdä vaihteeksi kalakukon.

Resepti:
Täyte
20 kpl pieniä (20g-50g) ahvenia
2 siivua pekonia
Ruisjauhoja 
Yrttisuolaa

Taikina
2,5 dl vettä
1,5 dl vehnäjauhoja
n. 5 dl ruisjauhoja
25 g sulatettua voita
1 tl yrttisuolaa


Ensin nyljin ahvenet. Ennen nylkemistä kalojen yhteispaino oli n. 750 gr, nylkemisen jälkeen kalat painoivat yhteensä n. 300 gr. Suoritin nyljennän ns. alakautta, koska kalat olivat pieniä ja tapa tuntui näppärämmältä kuin selkäpuolelta. Selkäpuolelta nylkeminen taitaa sopia paremmin isommille ahvenille. 

Katkaisin pyrstön ja aukaisin kaulan sekä vatsan.














En tehnyt viiltoja selkäevien viereen vaan vedin nahat irti kiduskansien vierestä alakulmasta alkaen. Nahka lähti hyvin irti ilman viiltojakin, vain muutaman kerran pyrstönahka piti nyhtää erikseen irti.



























Katkaisin pään ja vedin sisälmykset ulos. Lopuksi vielä nykäisin jäljelle jääneet evät irti takaa eteenpäin. Niin kala oli valmis kukkoa varten. 














Sitten valmistin taikinan. Sulatin voin kattilassa ja sekoitin kaikki ainekset keskenään ja sain aikaan melko kiinteän taikinan. 














Kaulitsin taikinan keskeltä noin 1,5 cm paksuksi ja reunoilta ohuemmaksi. Ladoin ahvenet kerroksittain, kerrosten väliin lisäsin yrttisuolaa ja ruisjauhoja.














Kalojen päälle levitin pekonisiivut. 














Taittelin taikinan reunat täytteen päälle ja tasoitin saumat vedellä sivelemällä. Pinnan kuivasin ruisjauholla.














Sitten kukko uuniin 250 asteeseen noin puoleksitoista tunniksi, jotta pinta saisi hyvän ruskean värin. Tunnin uunissa oltuaan kukon alareunan halkeamista valui nesteitä ulos. Tein pikaisesti paikkaustaikinan vedestä sekä jauhoista ja tilkitsin raot umpeen. Paistoin vielä puolisen tuntia.

Käärin kukon folioon ja säädin uunin 125 asteeseen. Annoin kypsyä vielä neljä tuntia sekä puoli tuntia jälkilämmöllä. 

Täyte oli todella kypsää ja pehmeää. Ruotoja ja selkärankoja ei täytteen seasta tuntenut. Makua olisi kaivannut enemmän, ehkäpä reilummin suolaa, sekä pekonia kalakerrosten väliin. Kuori oli kiinteä, muttei sitkeä. Erittäin onnistunut ruoka monen tunnin odottelun päätteeksi.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Kalastusmuistoja vuodelta 2012

Siikaa onkimassa
Vuosi 2012 meni kalastuksen osalta melko nihkeästi. Muutaman kerran kävimme keväällä kaverin kanssa siikaa onkimassa. Näiltä reissuilta saaliiksi tuli vain yksi kaverin nappaama siika. Tosin eräällä siikareissulla madot vaihtuivat loppupäivästä lippoihin kun sattui haukien kututouhut kohdalle, saatiin mukavasti kiloisia haukia kyytiin.

Kesällä käytiin kerran järvellä melomassa jigiä heittämässä laihoin tuloksin. Pari ahventa ja kilonen hauki. Siinä kaikki. Syynä kalastusreissujen vähyyteen taisi olla ensimmäisen lapsen saaminen edellisvuonna ja kesällä uuden asunnon hankinta ja remontointi. Kyllähän sitä vaappuja tuli vuoltua samalla kun lapsi nukkui vieressä, mutta hieman siinä keskittyminen herpaantui, kun lapsi parahti itkuun ja vaati huomiota. Mutta kunhan se tuosta kasvaa, niin ehkäpä siitä vielä hyvä kalakaveri tulee isän kalareissuille.




Pilkkivavan rakentaminen

Pilkkivapa
 
Talvi saapui ja pillkikausi alkoi omalta kohdaltani joulun aikoihin. Pari reissua kalastelin mormyskalla pientä ja keskikokoista ahventa useita kiloja. Monien tuntien perkaamiset, nylkemiset, fileoinnit ja jauhelihojen jauhamiset käsimyllyllä alkoivat hieman tympiä, joten ajattelin tehdä yhden pilkkireissun kalastellen pelkällä tasapainopilkillä. Kokemukseni mukaan en saisi sillä kalan kalaa, pari pikkuhaukea olen joskus saanut.
Ahvensaalis mormyskalla

Päivä olikin yllätyksekseni suotuisa Linlon jäillä, kymmenisen mukavan kokoista ahventa nousi jäälle ja pilkkireppuun asti. Innostuin, että tästähän saisin jatkossakin mukavaa vaihtelua morreilla pilkkimiseen.

Vuosia oli jo mielessäni hautunut ajatus oman pilkkivavan rakentamisesta. Olin suunnitellut ja kuviakin nähnyt jonkinlaisesta puukapulasta, jossa siima kerittäisiin tappien ympärille eikä siinä ollut edes kunnollista vavankärkeä. Sellainen ei vain ollut sopinut suosimaani morrikalastukseen, jossa vavan piti olla herkkä ja kevyt. Mutta nytpä tarjoutui sopiva tilaisuus tehdä itse vapa, jolla voisin tasureita ja pystypilkkejä uitella. Tarkoitus oli rakentaa vapa, jossa olisi säilytyskotelo pilkeille ja metallilangasta väännetyt pidikkeet siiman kerimiseen.

Käytin vavan runkoon puuriman pätkiä, jotka olivat jääneet yli tehdessäni amppelinpidikkeitä. Riman paksuus oli 30 mm x 15 mm. Tarvitsin kolme pätkää: 27 cm (pohja), 16 cm (kansi) ja 14 cm (kärkiosa).

Aloitin työn kovertamalla pisimpään rimaan kourutaltalla kymmenen senttiä pitkän kourun noin pari senttiä riman päästä. Tein kourusta niin syvän kuin uskalsin puhkaisematta pohjaa. Riman toiseen päähän koversin matalan uran vavan kärjen upotusta varten. Lyhemmät rimat sahasin toisista päistään viistoon. Vavan kärjen taivuttelin polkupyörän pinnasta pyöreän haarukan muotoon ja pinnan päät taivutin 90 asteen kulmaan, jotta sain ne lyötyä lyhyempään rimaan kiinni.


Tämän jälkeen liimasin puuliimalla kärkiosan pitkään rimaan kiinni siten, että kärjen päät jäivät rimojen väliin piiloon.

Kun liimaus oli kuivunut veistin rimat ulkopuolelta pyöreäksi. Käytin puukkoa, raspia ja paria eri hiekkapaperia. Sitten väänsin toisesta polkupyörän pinnasta pidikkeen siimalle vavan alaosaan. Porasin vinon reiän kahvan läpi ja työnsin pidikkeen siitä läpi. Pinnan päät taivutin lähes 180 astetta, että saisin ne lyötyä kahvan toiselta puolelta puuhun kiinnin. Pinnan päitä kahvaan lyödessäni onnistuin halkaisemaan osan kahvasta. Sain korjattua vahingon liimaamalla.

Alapidikkeen ja kannen kiinnitys

Porasin ruuville reiän kansikappaleeseen ja ruuvasin kannen paikalleen kourun päälle. Naulasin vielä pienet naulat kärkikappaleeseen siiman varastointia varten.

Valmis pilkkivapa

Ei minulla mitään kokemusta tällaisen vavan käytöstä ole, mutta käytännössä sen näkee toimiiko se vai pitääkö sitä muokata vai rakentaa uusi. Mutta ajatus oli se, että siima on kuljetuksen ajan naulojen ympärillä, josta sitä syötetään avantoon haarukan kärjen välistä. Kun kala nappaa, siima keritään pinnoista väännettyjen pidikkeiden ympäri. Kun saalis on irroitettu, siima vapautetaan takaisin avantoon ja syötti on taas samassa tasossa kuin aiemminkin. Näin haarukkavapa kai käytännössä toimii, olen vain siitä joskus lueskellut..

Joitakin parannusehdotuksia jo tässä vaiheessa. Kotelo saisi ola tilavampi. Litteät pystypilkit sinne mahtuvat, mutteivät tasapainopilkit, joissa on muovipyrstö. Ja alakahvan siimapidikkeen kiinnitystapa pitäisi olla hellävaraisempi, ettei kahva halkeaisi. Ja naulat voisi korvata vaikka puutapeilla.