Pilkkivavan rakentaminen

Pilkkivapa

 
Talvi saapui ja pillkikausi alkoi omalta kohdaltani joulun aikoihin. Pari reissua kalastelin mormyskalla pientä ja keskikokoista ahventa useita kiloja. Monien tuntien perkaamiset, nylkemiset, fileoinnit ja jauhelihojen jauhamiset käsimyllyllä alkoivat hieman tympiä, joten ajattelin tehdä yhden pilkkireissun kalastellen pelkällä tasapainopilkillä. Kokemukseni mukaan en saisi sillä kalan kalaa, pari pikkuhaukea olen joskus saanut.

Ahvensaalis mormyskalla

Päivä olikin yllätyksekseni suotuisa Linlon jäillä, kymmenisen mukavan kokoista ahventa nousi jäälle ja pilkkireppuun asti. Innostuin, että tästähän saisin jatkossakin mukavaa vaihtelua morreilla pilkkimiseen.

Vuosia oli jo mielessäni hautunut ajatus oman pilkkivavan rakentamisesta. Olin suunnitellut ja kuviakin nähnyt jonkinlaisesta puukapulasta, jossa siima kerittäisiin tappien ympärille eikä siinä ollut edes kunnollista vavankärkeä. Sellainen ei vain ollut sopinut suosimaani morrikalastukseen, jossa vavan piti olla herkkä ja kevyt. Mutta nytpä tarjoutui sopiva tilaisuus tehdä itse vapa, jolla voisin tasureita ja pystypilkkejä uitella. Tarkoitus oli rakentaa vapa, jossa olisi säilytyskotelo pilkeille ja metallilangasta väännetyt pidikkeet siiman kerimiseen.

Käytin vavan runkoon puuriman pätkiä, jotka olivat jääneet yli tehdessäni amppelinpidikkeitä. Riman paksuus oli 30 mm x 15 mm. Tarvitsin kolme pätkää: 27 cm (pohja), 16 cm (kansi) ja 14 cm (kärkiosa).

Aloitin työn kovertamalla pisimpään rimaan kourutaltalla kymmenen senttiä pitkän kourun noin pari senttiä riman päästä. Tein kourusta niin syvän kuin uskalsin puhkaisematta pohjaa. Riman toiseen päähän koversin matalan uran vavan kärjen upotusta varten. Lyhemmät rimat sahasin toisista päistään viistoon. Vavan kärjen taivuttelin polkupyörän pinnasta pyöreän haarukan muotoon ja pinnan päät taivutin 90 asteen kulmaan, jotta sain ne lyötyä lyhyempään rimaan kiinni.

Tämän jälkeen liimasin puuliimalla kärkiosan pitkään rimaan kiinni siten, että kärjen päät jäivät rimojen väliin piiloon.

Kun liimaus oli kuivunut veistin rimat ulkopuolelta pyöreäksi. Käytin puukkoa, raspia ja paria eri hiekkapaperia. Sitten väänsin toisesta polkupyörän pinnasta pidikkeen siimalle vavan alaosaan. Porasin vinon reiän kahvan läpi ja työnsin pidikkeen siitä läpi. Pinnan päät taivutin lähes 180 astetta, että saisin ne lyötyä kahvan toiselta puolelta puuhun kiinnin. Pinnan päitä kahvaan lyödessäni onnistuin halkaisemaan osan kahvasta. Sain korjattua vahingon liimaamalla.

Alapidikkeen ja kannen kiinnitys

Porasin ruuville reiän kansikappaleeseen ja ruuvasin kannen paikalleen kourun päälle. Naulasin vielä pienet naulat kärkikappaleeseen siiman varastointia varten.

Valmis pilkkivapa

Ei minulla mitään kokemusta tällaisen vavan käytöstä ole, mutta käytännössä sen näkee toimiiko se vai pitääkö sitä muokata vai rakentaa uusi. Mutta ajatus oli se, että siima on kuljetuksen ajan naulojen ympärillä, josta sitä syötetään avantoon haarukan kärjen välistä. Kun kala nappaa, siima keritään pinnoista väännettyjen pidikkeiden ympäri. Kun saalis on irroitettu, siima vapautetaan takaisin avantoon ja syötti on taas samassa tasossa kuin aiemminkin. Näin haarukkavapa kai käytännössä toimii, olen vain siitä joskus lueskellut..

Joitakin parannusehdotuksia jo tässä vaiheessa. Kotelo saisi ola tilavampi. Litteät pystypilkit sinne mahtuvat, mutteivät tasapainopilkit, joissa on muovipyrstö. Ja alakahvan siimapidikkeen kiinnitystapa pitäisi olla hellävaraisempi, ettei kahva halkeaisi. Ja naulat voisi korvata vaikka puutapeilla.